Katsoimme ystäväni kanssa Hilary Swankin tähdittämän elokuvan P.S. Rakastan sinua. Elokuva kertoo kolmekymppisestä naisesta, Hollysta, joka jää leskeksi, irlantilaissyntyisen aviomiehensä Gerryn menehdyttyä aivokasvaimeen. Alun totaalisen romahduksen jälkeen Holly alkaa käsitellä miehensä kuolemaa perheensä ja ystäviensä tuella. Yllättävästi surutyöhön osallistuu myös aviomies Gerry, joka on ennen kuolemaansa kirjoittanut vaimolleen kirjeitä, joita ilmaantuu surunmurtaman Hollyn elämään eri käänteissä.Herkän romanttinen ja pastellisävyinen kansi antaa elokuvasta täysin vääränlaisen ensivaikutelman. Kyseessä ei ole kevyt perjantai-illan nyyhkyleffa eikä masentava, melankolisen olon jättävä itkuvirsi. Tämän elokuvan taustalla on loistava tarina, joka koskettaa varmasti jollakin tavalla jokaista, joka on joskus menettänyt läheisen ihmisen.
Yksi elokuvan parhaista puolista on ehdottomasti se, että surullisesta tarinasta huolimatta, se ei jätä raskasta jälkimakua, vaan ikäänkuin saattaa surutyön päätökseen. Lopputekstien aikana ei tarvitse enää nyyhkiä nenäliinaan, vaan voi hymyillä ja muistella upeita Irlantilaismaisemia, joita elokuvassa riittää.
Suosittelen jokaiselle. Itse katsoin tämän elokuvan vielä aamulla herättyäni uudelleen ennen kuin palautin sen videovuokraamoon.
